Bäng! Rakastuminen matkoilla

Pahoittelen, etten ole kertonut treffeistä, vaikka nautin myös deittailusta…

Taiteilijadeitin kanssa tapaaminen on valitettavasti siirtynyt, sillä esimerkiksi itse makaan parhaillaan sairaana sängyn pohjalla.

Sen sijaan ehdin saada seuraksi rientoihin kiinnostavia ja mukavia herroja muilta itseäni kiehtovilta aloilta. Nyt olen saanut taas uutta näkökulmaa kriisinhallintaan ja yliopisto-opintoihin sekä nähnyt samalla vähän Tamperetta.

En kuitenkaan ole vielä törmännyt kohtalooni. (Tavoitteellinen selibaattini jatkuu ties kuinka monennetta kuukautta, päätin tehdä ennätyksen. Intissä havaitsin, että seksittömyys vapauttaa. Aluksi se voi tuntua vaikealta, mutta lopulta siihen tottuu ja se parantaa elämänlaatua. Seksin on oltava laadukasta toimiakseen positiivisena voimavarana. Siihen myös panostaa oikean herran kohdalla huomattavasti enemmän ja keskittyy tärkeämpiin asioihin miesvalinnoissa, kun ei “hotki pikaruokaa” ilman todellista innostusta “ruoanlaittoon”. Seksi on todellakin kuin ruoka: kun siihen panostaa ja laittaa sydämensä, se on syntisen hyvää. Ruoka on myös kuin ihmissuhteet. Kaikki kannattaa miettiä läpi: mitä voisin parantaa, jotta tämä toimisi? Miten tästä ruoasta tulee kokonaisvaltainen elämys? Miten saan toisen ja itseni nauttimaan tästä?) Suunnanmuutos ja hullut tempaukset kertovat rakastumisesta, siitä että ihminen on tehnyt syvällisemmän vaikutuksen…

Oletteko koskaan päättäneet rakastua?

Pari kertaa päätin ennen matkaa rakastuvani, ja niin kävi. Olin ällikällä lyöty. Bäng! Yhtäkkiä edessäni seisoo lihaksikas komea mies, joka rakastaa seikkailuja, kuulostaa itseltäni ja pyytää numeroani. Minun on toimittava heti tai en näe häntä enää ikinä. Olen hikinen, paskainen ja hengästynyt juuri valloittamani vuoren jäljiltä, ja silti minun on tavattava hänet uudelleen tunnin kuluttua hienossa kahvilassa. Minulla on mukanani pelkät vaelluskengät, sillä en kuvitellut rakastuvani minuutti sen jälkeen, kun palaisin kiipeilyreissulta…

Olen hämmentynyt: “Olen matkalla tavannut monia muitakin miehiä, mutta tämä lyö jalat alta. Olen suunnitellut näin käyvän, mutta eihän rakastumista voi suunnitella, vai voiko?”

Matkoilla ja erikoisissa elämäntilanteissa tapaan aina hyväkuntoisia, charmikkaita miehiä, joilla on täydellinen radioääni ja kiinnostavimpia tarinoita kerrottaviksi… En osaa selittää sitä, mutta koen vetoa maskuliinisiin ääniin ja itsevarmaan esiintymistyyliin…

Kun mies seisoo itsevarmana ihmisjoukon keskellä ja pyytää minut yhtäkkiä mukaansa “estradille” yleensä auttamaan häntä jossakin, mitä hän ei itse hallitse, sekä primitiivinen alfa-urosta etsivä sisäinen naaras että moderni feministi minussa on myyty. Muiden naaraiden positiivinen huomio ei voi olla lisäämättä inspiraatiotani: “Wou, näimme teidät eilisiltana yhdessä! Onko teillä jotain meneillään? Tiedätkö, miten kuuma hän on?” Tällaisesta tilanteesta parhaimmat suhteeni ovat usein lähteneet liikkeelle.

Ei siis riitä, että mies on komea ja tykkää matkailusta; tapaamistilanteen on oltava erityinen. Miehen on kuljettava ekstra-maili erottuakseen kaikista muista komeista ja matkailevista miehistä.

Tilanne, jossa aistini ylikuormittuvat on paras mahdollinen: joudun käyttämään tietotaitoani nopeasti ilmaantuneessa tehtävässä ja samalla minua vastassa ovat lumoavat silmät ja impressiivinen haba sekä ihmisjoukko. Jos selvitän tehtävän onnistuneesti ja saan sillä myönteistä huomiota, yhdistän kokemuksen tuoman endorfiiniryöpyn tietysti tähän enkelimäiseen miekkoseen, jolla näyttää lopultakin olevan homman kokonaisuus hanskassa…

Nyt hänellä onkin jo numeroni ja olemme sopineet seuraavan tapaamisen, johon minun on keskityttävä, joten en ehdi tajuta, mikä minuun meni. Puolustukseni on murrettu.

Päättelen, että olen varmaankin rakastumassa.

Mitä flirtti opettaa ruoanlaitosta

Kaipasin jotain tutumpaa ja helppoa apetta, joten tein meksikolaisittain chili con carnea mustilla ja valkoisilla pavuilla. Siitä tuli jasmiiniriisin kera mainiota.

20140829_145618

Seuraan kuola valuen kokkisarjoja, ja yksi komeahko tv-kokki teki vaikutuksen ihanalla italialaisteemalla, joten minun oli pakko Savoiardi-keksit osin sattumalta (Tunnustan: halusin löytää ne, joten hiippailin tahallani keksihyllyn luona…) kaupan hyllystä löydettyäni tekaista jälkkäriksi orgastista tiramisua… (Heh, olen kuin miehet: kun näen tv:ssä jotain sytyttävää, haluan heti kokeilla sitä mak… keittiössä! Mielikuvituspoikaystäväni voi arvata, koska olen pettänyt tv-kokin kanssa.)

20140830_110958

Alkossa minut ohjastettiin myös pikkuruisen mantelilikööripullon ääreen, josta ammensin vahvan kahvin kanssa makua ladyfingereilleni sekä muna-tuorejuustokermavaahtoon. Tiramisu-reseptejä löytyy netistä joka lähtöön, ja eräässä täytteen munanvalkuainen oli korvattu kermavaahdolla; minusta se kuulosti valloittavalta idealta. Mantelilikööri puolestaan sopii muuten erinomaisesti erilaisiin herkullisiin kahvidrinksuihin, joten hyvä ostos isompanakin satsina, jos tykkää kahvin mausta juomingeissa…

En liitä tällä kertaa mukaan reseptejä tai linkkejä, sillä perusruokina pitämiini sapuskoihin en jaksa soveltaa yksityiskohtaisia ohjeita, vaan yhdistelen reseptejä makunystyröiden viitoittamalla tavalla luovuutta käyttäen. Minulla on ilmeisesti synnynnäisesti aika hyvä käsitys erilaisten makujen yhteensopimisesta ja rohkeutta toteuttaa visioitani.

Ooh… Suosittelen ehdottomasti pitämään jälkiruokien kuningattaren ja suuriruhtinattaren ja herttuattaren ja presidentin jääkaapissa imemässä kahvit ja Disaronnot itseensä sekä jähmettämässä täytteensä oikeaan muottiin kokonaisen yön yli… Joissain ohjeissa puhutaan parista-kolmesta tunnista, mutta se ei todellakaan riitä! Maistoin tiramisua eilen ja tänään, ja maku oli ehdottoman oikeanlainen tänään. Se on täysin niin hyvää kuin fantasioin!

Keksit olivat pulleita ja pesusienimäisen pehmeitä, täynnä huumaavaa makua (voin vain kuvitella, miten täydellisesti eräässa ohjeessa mainitut kirsikat sopisivat tiramisuun…) ja tuorejuustoinen sekä kermainen täyte kääriytynyt mustasukkaisesti niiden ympärille. Tumman kaakaojauheen tuoma kitkerähkö suklaisuus toimii tämän dynamiitin nallina. Esimakuna tälle hekumalle dippasin eilen jäljelle jääneitä keksiä likööri-kahviyhdistelmän ylijäämään…

Myös papuherkkuni ajaa loistokkaasti asiansa… Viimekertaisesta linssipadasta on vielä sanottava, että se maistui hyvin herkulliselta jauhelihatortillan välissä!

Kolme flirtin ja kokemuksen kautta opittua menua

Jos kokkaisin ruokaa unelmadeiteilleni, aloittaisin luultavasti sipulikeitolla, sitten kantaisin pöytään juustoisen mehevää sienirisottoa ja antaessani ruoan laskeutua, siirtyisin dipattaviin Savoiardeihin ja lopun kruunaisi pala täyteläistä tiramisua. Omenainen tarte tatin aidolla vaniljalla maustetulla jäätelöllä voisi myös toimia, samoin suklainen herukkakakku tummalla keksipohjalla, moussemaisella täytteellä ja kirpeänmakealla marjahyytelöpäällisellä… Mutta tiramisu on ehkä kuitenkin paras ratkaisu. (Makean keksin dippaaminen kofeiinipitoiseen alkoholiin on viehkeä ajatus, ja saa huipennuksena nautittavan tiramisun maistumaan vielä entistäkin mahtavammalta.)

Kakkosmenu olisi kevyehkö avokadopasta, pinnalta rapea ja sisältä täyttävän muhea jauhelihalasagne ja jälkiruokana kolmen suklaan mousse. (En ehkä ymmärrä koulukirjojen mukaisesta ruoanlaitosta mitään, mutta jos jälkiruoassa on kolme toisiaan kommentoivaa ja täydentävää elementtiä, eli yleensä pintahipaisu, täyte ja pohja, se käytännön tasolla räjäyttää parhaimmillaan tajunnan.)

Kolmosmenu alkaisi viileällä mangolassilla, josta se siirtyisi naan-leivän kera tarjottavaan currykanaan ja lopulta yllättäen tuoreeseen, kotimaiseen mustikkaiseen ja kaneliseen korvapuustiin! (Mikään ei herätä vastapuolen kiinnostusta kuin yllätyksellinen elementti tutun ja totutusti erittäin hyvän jälkeen… “Wou, luulin, ettei tämä voisi enää parantua tästä, mutta tätä en olisi osannut kuvitellakaan…” Aina kannattaa opetella joku uusi temppu tai paljastaa itsestään uusi puoli! En tiedä, kirjoitanko ruoasta…)

Ooh, Tabermannia!

20140827_095332-1

Heh, huomaan tässä blogissani eksyneeni ennalta suunnitellulta polulta… Elämä on. Parhaat asiat tapahtuvat, kun suunnittelit ihan muuta. Kuten matkoillakin usein.

Kaiken huipuksi shoppasin juuri itseni onnelliseksi, ja kirjakaupassa törmäsin edesmenneen Tommy Tabermannin runoon, joka kosketti.

Se liittyy matkailuun.

20140827_095752-1

“Jotta pääsisi perille on eksyttävä tieltä.

Joka pääsee perille oppii, että hetken kuluttua on taas jatkettava matkaa.

Joka ei koskaan putoa raiteilta ja mene rikki jatkaa aina samaa rataa, ja on turvassa suurelta murheelta ja suurelta onnelta.

(Tommy Tabermann)”

20140827_094825-1-1

Myönnän, että suunnittelen lyhyehköä matkaa kauas. Ehkä. Mikäli sen voi jakaa, ainakin osittain.

Tämä on kyllä vielä pitkälti unelmointia. On hienoa, jos voi jakaa kohdehaaveen.

 

Viikko vapaana

20140824_140428

Ihanaa, viimeinkin uudet lenkkikengät! Ja uusi kirjoituspöytä ja -tuoli… Tuntuu melkein kuin olisin opiskelija taas.

Viikon päästä alkaa uusi “normiarkeni” opiskelijana ja aamuja on jälleen rutkasti edessä… TJ-lukemaa ei viitsi (eikä) edes (halua) ajatella. Kotisalinikin on siirtynyt ihan kulman taakse, joten enää ei tule ekstraliikuntaa siitä, että kävelee neljän kilometrin matkan suuntaansa kolmesti viikossa.

20140825_104913

Tulevaa viimeistä siviiliviikkoani juhlistan aterialla pitkän kaavan mukaan… Etiopialainen cuisine on nyt kovasti in (minullehan ruokatrendit tulevat viiveellä, koska intissä suurinta huutoa olivat pikkumustan tavoin aina muodikkaat sotkun munkit ja torstaipannari), joten laitoin minäkin injera-lettutaikinan odottamaan huomista leivontahetkeä, ja berbere-tahna tekeytyy yhtä pitkään odottaessaan pääsyä linssipadan seuraan.

Jälkipäivitys: Yllä näkyvässä kuvassa siis valmis plätty ja osa linssipataa kera riisin. En löytänyt supermarketin hyllyiltä teff-jauhoja, joten turvauduin hirssiin, johon olisi pitänyt sekoittaa vielä ruisjauhoja, jotta letut olisivat olleet ookoo. Lisäksi nesteen ja jauhojen suhde oli käyttämässäni ohjeessa selkeästi väärä, joten pesusienimäinen koostumus jäi saavuttamatta. Kyllähän noita nyt silti syö, mutta onnistuneita näistä lettusista ei tullut tällä kertaa. Linssipata ärtsyine tahnoineen taas näytti ja maistui oikealta, tulisempaakin olisi toki saanut olla.

Viime viikolla testasin paikallista ravintola- ja kahvilatarjontaa: Cafe Europa on yleensä ollut tupaten täynnä, kun olen iltasella käynyt sen ovella norkoilemassa, mutta päivällä siellä oli ihan mukavasti tilaa. Käväisin myös maistelemassa aasialaista ruokaa, ja tulisuusaste oli vähintäänkin kohdillaan ja jättikatkaravut sekä kana meheviä.

20140824_110543

Viikonloppu meni hunajaisella salaattilinjalla (Mmm, avokadoa, nektariinia, kanaa, hunajamelonia, maapähkinöitä, porkkanaa, luumutomaatteja, salaatinlehviä ja hunajaa…) vastapainona alkuviikon pizzapröystäilylle. Pizzapohjasta tuli mukavan muhea ja pannupitsamainen: tykkäsin. Etanoita en välttämättä seuraavaksi osta, sillä totesin niiden kaipaavan paljon valkosipulia ja sinihomejuustoa kyytipojaksi ja ehdottomasti ennemmin rapsakkuutta kuin mehukkuutta. Tämä oli vain minun mielipiteeni.

20140817_125921

Katsotaan, mitä viikko tuo tullessaan!

 

Takana 10 viikkoa kokkausta ympäri maailman

 20140820_085241

Kaiken kaikkiaan aikani Tampereella on alkanut mukavissa merkeissä: uusia ihmisiä ja hienoa seutua…

Ruoanlaittoharrastuksestani haluan sanoa, että tarkoituksena ei ole siis kilpailla kokemuksella kenenkään kanssa. En todellakaan tiedä tai hallitse kaikkea: kokeilen ja pidän siitä.

Aloitin omasta mielestäni kunnon kokkauksen pari kuukautta sitten. Sitä ennen lentävä ja töitä paiskiva elämäntyylini ei jättänyt aikaa tai intressiä muulle kuin eineksille ja perussafkalle. Tai paremminkin valitsin itse käyttäväni vapaa-aikani ennemmin vaikka salilla, lähiravintolan menua selaamassa, matkoja suunnitellessa tai seinäkiipeillessä. Kyse ei siis ole siitäkään, etten osaisi tai haluaisi; en vain kokenut asiaa tärkeäksi sillä hetkellä. Intohimoni olivat muualla. Ehkä vähän vastustinkin emäntämäisiä elementtejä… En kai enää pelkää naisellisuuttani.

20140821_163320

Sitä en edes muista, millainen ruoanlaittaja olen ollut päälle parikymppisenä. Silloisella elämänkokemuksellani ja ajatuksineni olen monelta osin ollut eri ihminen.

En viime vuosina kuulunut lieden äärelle, mutta nyt olen pystynyt muokkaamaan keittiöstäkin kaikella kokemuksella sellaisen paikan, jossa viihdyn. Minun ei tarvitse olla perinteinen emäntähahmo, änkeytyä mihinkään muottiin. Voin tuoda maailman keittiööni. Poistaa levottomuuden purkamalla sen reseptin ja monen yhtä aikaa porisevan padan kautta. Saan käyttää luovuutta, kun muuttokuormasta uupuu paistinpannu tai soseutin. Etsiä tietoa eksoottisista aineksista.

20140820_085526-1

Mikä parasta: ruoka on nautinto. Jos on jonkin verran taitoa ratkaista ongelmia ja halua kaivaa uutta tietoa ja yhdistellä sitä vanhaan, saa varmasti aikaan maukkaita lopputuloksia. Tärkeintä on motivaatio.

Aloitin säännöllisen viikoittaisen lenkkeilyn noin kuusi vuotta sitten lähes nollasta. Nyt juoksen kolmekymppisenä naisena Cooperissa himpun vaille 2600 metriä (se on taulukossa erinomainen tulos) ja olen kiivennyt muutamalle yli kaksitonniselle vuorelle.

20140821_172542

Aloitin viikoittaisen sydämellä kokkaamisen 30-vuotiaana… 🙂

Chil(l)isti

20140815_183714

Kuten niin tyypillistä, viikonlopun odotetut deitit peruuntuivat, tai paremminkin siirtyivät…

Olen vaativa asiakas ja kaipaan alastonmallailuuni rekvisiittaa (Tietäisittekin millaista! Vihjeenä: melkein kuin poikaystävä. Viime vuosien aikana ollut käsittelyssäni useammin kuin poikaystävä. Jotain, mihin minulle on kehittynyt suhde. Suhteemme on ollut hyvin fyysinen ja käytännöllinen, olemme edenneet paljolti hänen ehdoillaan, ja nyt olisi aika mennä syvemmälle tasolle.): niinpä kiehtova projekti ottaakin vähän pidempään. Samalla on aikaa vielä hieman ideoida ja jännittää, sekä uuden ihmisen kohtaamista että itse työtä prosesseineen. Tästä on oikeasti tulossa hieno juttu!

On hienoa luoda jotain uutta ja erilaista miehen kanssa, joka tekee leipätyökseen taidetta. Tämä on silti meille molemmille jollain tapaa uudenlainen työ. Tilanteita, joita olen aina rakastanut: molemmat tuovat jotain omaa ja sitten katsotaan, mitä syntyy. Itselleni kyseessä oleva teos tulee olemaan henkilökohtaisestikin tärkeä. Siinä tavallaan pyrin kokoamaan mennyttäni ja hahmottamaan, mikä minusta on tullut ja mihin olen menossa.

20140816_191704

Tekemistä on riittänyt ilman taidettakin: minulle kertyy huomisiltaan mennessä 144 pyöräilykilometriä tälle viikolle Tampereen huikaisevissa maisemissa. Esimerkiksi eilisillan elosalamat ja purppuraiseksi järvet maalannut taivaanranta olivat mahtavaa katseltavaa. Harmi vain, että kamerakännykästäni loppui akku tuolla tunnelmallisella kotireissulla. Tänään taas oli hienoa todistaa harjulla viilettäessä Näsinneulan kohoamista järviseudun ylle aamuauringon kajossa.

20140816_191728

Tämä on kyllä kaunis kaupunki. Voisin esimerkiksi viettää aikaa tässä kuussa vuoden kaupunginosaksi valittuun Pispalaan tutustuen… Ajan usein pyörällä Pispalan halki ihaillen kumpuilevaa järvimaastoa, hienoja taloja ja kiinnostavia liikkeitä. Naapurustossani Kaupissa taas näkee uskomattoman määrän vanhoja perinteikkäitä puutaloja laitettuine pihoineen ja omenapuineen.

20140816_095107

Korkkasin tänään myös hillityn kokoisen kuohuviinipullon. Sisällön hulautin ranskalaiseen hernekeittoon kermavaahdon joukkoon. Ensimmäinen iso kuppi tuotosta maistui ehkä hivenen liikaa kuohuvalta, mutta kattilaan jäänyt rokka muistuttaa enemmän tuttua torstaiherkkua kuin herneboolia…

20140817_125607

Tulevan viikon ekstratekeleitä tulee olemaan etanapizza! Valmistan taikinapohjan margheritalle (ja sain loistavan tekosyyn ostaa lempimaustettani basilikaa) ja päälle tulee mozzarellan ja tomaatin lisäksi etanoita. Ravintolassa olen pariinkin otteeseen popsinut näitä syksyisiä sarvisankareita, mutta katsotaan, miltä kotitekoinen proteiinipläjäys maistuu. Ainakin kauppakassini hinta ylittyi perinteisestä kympillä.

20140817_165301

Viikonloppuna Tampereella vietetään chilifestareita, joille itsekin aion vapaan sunnuntain aikana suunnistaa ihmettelemään ainakin chilijälkkärireseptejä (nam-nam) ja muistelemaan eri chililajien eroja, ja ehkä päädyn maistamaan lakritsa-suklaakakkua tulisella säväyksellä (mietin vastakohtaisuuksien ystävänä juuri jälkiruokaa, johon saisi ängettyä sekä lakua että suklaata)! Toisaalta mieleni tekisi myös sesonginmukaisesti jotain kirpsakan puolukkaista tai herukkaista, joka taittuisi makealla kaakaolla, kahvilla tai vaniljalla…

Onkohan chilifestareilla myös kuumia miehiä…?

 

 

Tulla nähdyksi

20140812_142641

Liedellä hautuu paholaishilloannos samalla, kun alempana uunissa paistuvat jauhelihapihvit ja pyyhkeen alla kohoavat kuminasämpylät odottaen penslausta ja uunivuoroaan…

Mummipuoleni tarjosi rieskan ohessa Luumäellä vieraillessamme joskus ihania kuminaleivonnaisia, jotka muistuivat mieleen leipäpussin tyhjetessä.

Tässä sitä nyt todella ollaan: nauttimassa aamuisesta sanomalehdestä, vapaaehtoisesta tiramisuntuoksuisuudesta, hyvistä kirjoista ja pian sisustamisestakin…

Tiesin aina, että ruoanlaitto ja kodin pitäminen on maailman mukavinta ja samalla helpointa puuhaa. En ole osannut arvostaa helppoutta ja sitä, että tuntuisi hyvältä. Helppous ja mukavuus voivat laiskistaa, näin ajattelen. Joskus täytyy silti nauttiakin.

Saan kohdata viikonloppuna oman kolmekymppisen naiseuteni uudesta näkökulmasta.

Poseeraan alastomana. Tulen piirretyksi. Siinä on jotain erilaista kuin valokuvatuksi tulemisessa. Esiin piirtyy vielä enemmän toisen silmien näkemys minusta kuin valokuvassa. Toisaalta kyse on enemmän yhteistyöstä kuin kuvaajan kanssa.

Olen ideoinut 30-vuotiaan naisen muotokuvaani. Miettinyt, miltä ikäiseni länsimainen nainen näyttäisi taideteoksena. Mikä kertoo minusta ja ajastani? Eletystä elämästä?

Miten haluan tulla nähdyksi? Se ikuisuuskysymys: kuinka tulla nähdyksi naisena ja miten se minuun vaikuttaa.

Ja missä valaistusolosuhteissa. Minulle on selvää, että tietyssä valossa reiteni eivät ole täysin sileät. Olen sinut vartaloni kanssa, ehkä jopa esteettisesti valistuneen ja minua tarkkailevan miehen edessä. En usko, että on olemassa montaakaan ikäistäni täysin siloista leidiä. Naiseen kerääntyy rasvaa: se on naiseutta ja elämää. Lihaksen ja rasvakudoksen suloinen yhdistelmä, jota ei miesvartalo kykene jäljittelemään.

Hurjaa.

 

Seikkailumimmin jännimmät treffit?

Reissuleidi päätti tapailevansa tänä syksynä mielenkiintoisia miehiä – Suomessa.

Suostun ainoastaan huippujännille treffeille, joilla tehdään jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Tapaamisen on silti oltava täynnä intohimoa, eli minun on aidosti oltava kiinnostunut tärskyjen teemasta; en siis lähde vaikkapa melomaan yli Atlantin, ellen oikeasti koe siihen innostusta. (Olen aina ihaillut miehiä, jotka tekevät itselleen tärkeitä asioita välittämättä liikaa muiden tuomioista, ja samalla pidän tyypeistä, jotka nimenomaan ajattelevat myös muita kuin itseään!)

Tästä se alkaa… Odotan nimittäin jännittyneenä ensi viikonlopulle osuvaa tapaamista kiinnostavan miehen kanssa yhteisen projektin nimissä. En siis käytännössä ole varma, ovatko nämä treffit vai pelkästään hyvin jännittävä kokemus uuden ihmisen seurassa, mutta väliäkö sillä. Kuten kaikki tietävät, parhaat suhteet alkavat odottamattomista tilanteista, joihin et koskaan olisi kuvitellut joutuvasi ja juuri silloin, kun mielessä ei ensimmäisenä ollut romantiikka…

Tapaaminen tulee liittymään sisustamiseen, taiteeseen, seikkailuihin maailmalla sekä oikeastaan kaikenlaiseen, mitä olen ennen tehnyt, mutta uudella tavalla. Ja onpa mukana hitunen erotiikkaakin… (Huh, sydämeni hakkaa vähän lujempaa kirjoitettuani tuon lauseen. Mitä tästä seuraakaan?)

Lupaan kertoa teille kaiken…

Edessä on ennenkuulumaton seikkailu, ainakin minulle. Omassa kotonani! Kysymys kuuluu: mitä kokkaisin tälle kiehtovalle tyypille?

 

 

 

 

Maailman paras purilainen?

 20140810_161346

Aikaistin hieman uuden kokkailuviikon alkua, sillä välillä kokkailen myös sunnuntaivieraille… Jos sellaisia vaan sattuu ilmaantumaan, niin safkaa on tiedossa, hyvät ystävät ja ystävänmieliset!

(Minusta ruoanlaitto vastaa lemmenleikkejä, joten jos niitä on tarjolla, saatan skipata kauhan heiluttelun… Hiljaista on siis kai pidellyt.

Mutta jos potentiaalinen seuralainen joskus hamassa tulevaisuudessa olettaa olevansa onnekas, kehotan häntä tuomaan mukanaan suklaata ja viiniä. Nuo ainekset sopivat loistavasti rakkauden kanssa yhteen, sillä rakkaus vaatii energiaa ja rentoutunutta mielentilaa… Ja vaikka mitään ei tapahtuisikaan, naiset rakastavat suklaata ja viiniä!)

Tänä puolipilvisenä päivänä valmistin ruokaa maanosasta, johon ei montaa maata mahdu. Yhdysvalloista maailmaa valloittamaan lähtenyt hampurilainen löysi minunkin Bourdain-listalleni.

Googlasin maailman parasta purilaisreseptiä, ja silmille pomppasi Reseptitaivaan paholaisenhillolla silattu aurajuustokomistus.

Ohje kuuluu siis lainattuna ja hyvin ohuesti muokattuna näin:

“Hampurilaispihvit:
400g naudanpaistijauhelihaa
1 kananmuna
puolikas sipuli
3 rkl maitoa
1/2 dl korppujauhoja
1 tl suolaa
1 tl pippuria

Lisäksi:
4 isoa hampurilaista
1 kiila Aurajuustoa
200 g jäävuorisalaattia
8 siivua makukurkkua
1 tomaatti
2 rkl majoneesia tai hampurilaiskastiketta

Sekoita pihviainekset keskenään. Anna vetäytyä vartin verran. Paista neljä tasasuuruista pihviä. Kun käännät pihviä, laita Aurajuusto paistetun puolen päälle sulamaan.

Lämmitä sämpylät uunissa rapeiksi (jos ostit kaupan sämpylöitä). Kasaa Devils burgerit avonaisiksi lautasille eli sämpylän pohjan päälle ketsuppia, pihvi ja punapippurihilloa. Sämpylän kannen päälle majoneesia, jäävuorisalaattia, tomaattia, makukurkkua ja hampurilaiskastiketta. Nauti Devils burger lämpimänä.”

20140810_132407

Huipennukseksi ajattelin haastaa kotimaisen konkarin, eli lähdin tekemään Hesen majoneesia!

Tässäpä Kotikokilta riipaistu ohje:

3 kpl kananmunan keltuaista Lisää ostoslistalle
n. 3 dl rypsiöljyä Lisää ostoslistalle
3 – 5 rkl grillausmaustetta Lisää ostoslistalle
1 – 3 rkl paprikajauhetta Lisää ostoslistalle
1 pieni punainen parika

Erottele keltuaiset kippoon ja anna vatkaimella niille hieman “vauhtia”.

Lisää muutama tippa öljyä perään, ja loppu öljy ohuena nauhana valuttaen.

Kun majoneesi on valmis niin lisää mausteet ja silputtu paprika.

Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.”

Seuralainen tykkäsi, ja ainakin lisukkeet onnistuivat omastakin mielestäni, vaikka hillopaprikoita saikin keittää vähän pidempään kuin ohjeessa mainitut 20 minuuttia (aikaa meni oikeasti noin tunti vettä, etikkaa, sokeria ja chiliä välillä lisäillen). Pihvilihan maustamista saisin vielä treenata, mutta koska hillosta löytyi makeutta ja tulisuutta, Aurajuustosta suolaa ja kermaisuutta ja Hese-majosta lisää suolaa ja rasvaa, niin eipä siihen pihviin nyt enempää mausteita tai suolaa olisi kaivattukaan.

20140804_180531-1

Tässä siis vielä pahishillon ohjeistus melkein sellaisenaan:

  • 1 reipas paprika
  • 2 rkl punaviinietikkaa
  • 0,5 dl vettä
  • 4 rkl sokeria
  • chilimaustetta tai 1-3 chiliä

Laita ainekset kattilaan kiehumaan paprikaa lukuunottamatta.

Pese ja leikkaa paprika hiuksen ohuiksi siivuiksi (siemenet ja kanta pois tietysti). Näin ohuena paprikaa ei tarvitse kuoria.

Tiputtele paprikat kattilaan ja kansi päälle. Anna hautua hissukseen noin 20 minuuttia. Hämmennä ronskisti teräslusikalla niin että paprikat alkavat hilloutua. Jos nestettä on vielä liikaa, kiehuta ilman kantta niin että nesteet häviävät ja hillo on valmis. Jäähdytä paholaisenhillo ennen tarjoilua.”

 

Tampereen ihmeitä, osa 1

20140807_170056

Vapaapäiväkseni osuikin mitä mainioin tilaisuus tutustua kesäiseen kotikaupunkiini Tampereeseen: koko päivän kestävä Tapahtumien Yö.

Minun osaltani tämä tarkoittanee ainakin Lenin-museon opastettua kierrosta ja roller derby -näytösottelun seuraamista.

Tangotunti kirjakaupassa voisi olla myös hauska kokemus, mutta ehkä käyn laiskuuttani hakemassa itselleni vaikka vaihtelun vuoksi kiharat hiuksiin… Kolme vuotta sitten olin vielä kalju!

Tarjolla näyttää olevan myös paljon muuta kiehtovaa monenlaisista tanssiesityksistä ja -tunneista tuohusten sytyttelyn ja popimpien kirkonmenojen kautta lepakoiden ja tähtien bongaukseen…

Siipijalkaisten maailma tuli itselleni tutuksi viime syksynä eräopaskoulun aikaan… Vietimme Tammelan mökissä viikonloppua parin tytön ja jonkun pojankin kanssa, ja keksimme lauantai-illan iloksi lähteä läheiseen luontokeskukseen opastetulle lepakonbongausreissulle. Kyllä siellä muutama siippa pimeässä järvimaisemassa liiteli, ja paljastimme lentureita niiden äänten perusteella apunamme olleilla lepakkodetektoreilla. (Mieleeni jäi myös yleisöluentoa pitäneen tutkijan luultavasti osittain laskelmoitu mielenkiinto näiden nisäkkäiden lisääntymiselämään, ja lapsellinen tukahdutettu repeily myöhäisiltaisessa luentosalissa.)

20140807_164306

Ainakin salsa ja useat latinotanssit ovat helpohkoja omaksua, ja niiden saloihin saa halutessaan lisäoppia myös Espanjassa autenttisessa ympäristössä eli klubeilla järjestettävillä kursseilla… Menneenä talvena tangon taikaa toi elämääni entisen kreikkalaisen kämppäkaverini Suomen-vierailulla ollut serkku, joka parkettien partaveitsenä opasti minulle kotona muutamat muuvsit. Hurmaavia nuo eteläeurooppalaiset, jotka tanssin lisäksi osaavat monesti myös laittaa ruokaa… Olimme myös molemmat juuri käyneet intin (harvinaisuus Euroopassa tuo asevelvollisuus). Meillä oli miespuolisen kämppikseni kanssa jokunen kiinnostava keskustelu EU-kansalaisuudestamme ja siitä, voisimmeko puolustaa yhteistä Eurooppaa. 

Sambaa harrastin muutaman kuukauden verran vuosia sitten Turussa asuessani. Rivakka no pé -askel on ainakin alkuun haastava omaksuttava, mutta onneksi jalkatyön ohessa saa käyttää myös lantiota ja käsivarsia sekä esityksissä koreilla myös asusteilla.

Kirkoissa on lisäksi myös aina harras tunnelma, jos kaipaa rauhallisuutta. En ole erityisen uskonnollinen, mutta muun muassa armeija-aikana niin ortodoksimenot kuin luterilaiset toimituksetkin tulivat aiempaa lähelle. Moskeijassa en ole koskaan käynyt, minareetissa Balkanin viimekesäisellä reissullani kylläkin.