Silmät auki

Todella outoa. Sensaatiomaista.

Se, että tuntee kävelevänsä kotikaupunkinsa katuja, on erikoista. Sen sijaan, että pohtii, minne voisi seuraavaksi paeta vesisadetta ja viimaa ja ikuista kiirettä, huomaa kalenterin olevan täynnä suurelta osalta pakottomia, itse valittuja menoja.

20140927_142011

Tuttua, vaikka ei ehkä niin turvallista ja lisäksi uutta ja erikoista.

Seinällä etenemistä Hervannassa (Jes, osaan yhä muodostaa kasisilmukan!). Teatterinäytöksiä. Uuden tunnin testaus salilla. Ennen kokemattomia kursseja ja luentoja.

Kadotin jossain kohtaa entisen identiteettini. Vuosia sitten nuorena toimittajana tiesin, kuka olen ja mitä haluan. Laman myötä entinen elämäni ja itsevarmuuteni haihtui. Nyt olen viimein palannut siihen pisteeseen, jossa tunnen itseni enkä ole tekemisissä täysin uusien asioiden kanssa. Sanoisin, etten säntäile ahdistuneena ympäriinsä tehden mitä hämmästyttävimpiä juttuja ja etsien kuka ties mitä olinkaan etsimässä äärimmäisistä sfääreistä.

20141009_151554

Ihan jännittävä elämä siitä kehkeytyi. Löysin ja kadotin matkalla vaikka mitä. En kadu ollenkaan. Nyt mitä hämmästyttävimmät asiat ovat tuttuja, osa kokemusmaailmaani.

Elämä on palannut normaalille raiteelleen. Arjessani olen myös onnistunut kehittämään joitain “hyveitä”; taitoja ja taipumuksia, joita itse arvostan. Liikun esimerkiksi säännöllisesti ties kuinka monetta vuotta. Uutena on tietysti se, että osaan ja tykkään kokata (edelleen säännöllisesti joka viikko jotain uutta jostain päin maailmaa).

20141010_103735

Uskokaa pois: tein kotonani tässä taannoin jopa suolimakkaraa!

Eilen havaitsin huvittuneena olevani tilanteessa, jossa kokkasin erinomaista thaimaalaista ruokaa entiselle poikaystävälleni kodissani. Kun aikoinaan tapasimme, lämmitin todennäköisimmin keittiössäni nuudeleita ja pääni oli aivan tyhjä suunnatessamme ruokakauppaan (“Hmm… Tehdäänkö vaikka… makaronilaatikkoa?”). Se oli kammottavan noloa tämän ikäiselle.

20141003_193750-1

On mahtavaa nähdä, miten paljon jo yksi vuosi tekee ihmisen elämässä. Kaikki on muuttunut. Mutta kaikki muuttui myös aiempien vuosien aikana. En esimerkiksi ole enää samanlainen kuin intissä, mutta en tule enää koskaan olemaan sellainen kuin ennen inttiä. Silloin mietin, pystyisinkö siihen, ja nyt sitä ei tarvitse pohtia. Toisten inttinaisten tapaaminen turuilla ja toreilla on aina erityistä, olivat he sitten miehistöön koulutettuja tai kapiaisia tai vaikkapa entisiä lottia tai jotain siltä väliltä. On olemassa tiettyjä yhteisiä peruskokemuksia ja intin jälkeinen reservielämä, joita ei voi jakaa muiden kuin inttinaisten kesken, koska kukaan muu ei ymmärrä sitä.

20141013_121621

Niin, ja tosiaan… En ole palannut yhteen exäni kanssa. Olen vapaampi kuin koskaan. Silmäni ovat auki.

Hyvin auki. (Kubrick ja Scott. Kidman ja Davis.)