Yllätysmaratonille!

12322602_10154324073323578_944492762854751796_o

En tiedä, kuinka järkevää on talven flunssakierteen ja muiden treenitaukojen jälkeen lähteä kesäkuun puolivälissä ensimmäiselle maratonille, mutta kokeillaan. Ultramaraton (65 km) minun piti jo rämpiä viime kesänä maailman toiseksi suurimmassa kanjonissa Namibiassa. Satuin juuri sairastumaan muutama päivä ennen kisoja, joten hartaasti valmisteltu suunnistusjuoksu haastavassa maastossa jäi toteutumatta.

25 kilometrin aavikkojuoksu sen sijaan lutviutui reissussa mainiosti (Puhumatta noin 10 kilometrin hyväntekeväisyysjuoksusta Namibiassa sekä 600 metrin pikajuoksukisasta, jossa olin ainut valkoinen osallistuja). Muistakin 20-30 kilometrin juoksuista on kokemusta alla, ja mikä tärkeintä, säännöllinen juoksuharrastus meneillään noin seitsemättä vuotta.

Tällä haavaa eka maratonini starttaisi Forssassa, Suvi-illan juoksutapahtumassa, seuranani arviolta noin reilu 300 muuta pinkojaa. Siis maratonissa. Muissa eventin juoksuosioissa kirmaajia on vuodesta toiseen ollut yhteensä kymmenkertainen määrä, onhan Suvi-illan maraton Suomen toiseksi suurin juoksutapahtuma.

13331041_10154324072923578_4552618963394783117_n

Lehtialan työt ovat kesän osalta alkaneet mielekkäästi. Tekemistä riittää toimituksessa, ja aina sitä on erityisen iloinen, kun on mahdollista tehdä parhaiten osaamaansa duunia. Itseni kehittäminen omalla alueella on se, mitä nykyisyydeltä ja tulevalta haen. Työni on hyvin kiinnostavaa ja inspiroivaa; yhteiskunnassa vaikuttaminen, ja ympäröivän todellisuuden havainnointi, seuraaminen ja järjestäminen. Varsinkin nyt käynnissä oleva murroksen kausi saa silmät avautumaan niin eteen kuin taaksepäin, ulos ja sisään. Mitä olisi voitu tehdä toisin? Mitä nyt pitäisi tehdä? Mitä tästä kaikesta voi seurata?

Tuli mieleen, että eivätkö lähes kaikki suomalaiset voisi osallistua talkoisiin, joissa rotaatiossa tehtäisiin välillä kausi muita kuin oman alan töitä? Ajattelin vain kaikkien ihmisten elämän ennakoitavuuden ja jopa yhteiskuntarauhan takaamisen kannalta. Olisi mukava, jos tietäisi vähän etukäteen, millä aloilla ja millaisia pätkiä tekee. Voisi suunnitella asumista ja perhekuvioita, kyseisten alojen opiskelua ja itselle mielekkäiden asioiden yhdistelyä kaikissa toimenkuvissa. Se, että mikään ei varsinaisesti liity mihinkään eikä kukaan ehdi katsoa, mitä olet aiemmin tehnyt, koska monella työikäisellä on nykyisin sillisalaatiksi kutsuttu ansioluettelo, ei varmaankaan edistä yhteisiä tai henkilökohtaisia päämääriä pidemmän päälle. Eikä se, että ihmissuhteet ja lähiyhteisöön kuulumisen tunne sekä osaamiseen liittyvä itsetunto hajoaa vähintään puolen vuoden välein.

Noh, se siitä yhteiskunnallisesta kannanotosta…

Myös kotimaan matkailun osalta kesä on valtavan hienoa aikaa. Tänä pidennettynä viikonloppuna vierailimme poikaystävän kanssa synttärijuhlilla Naantalissa ja pikaisesti viileässä Turussakin. Varsinais-Suomi on kyllä matkailullisesti upeaa seutua, jos arvostaa vehreyttä ja merinäköaloja, ja puutalokaupungit ovat tietysti aina oma idyllinen lukunsa. Tännehän voisi joutilaalla aikataululla tulla uudelleenkin, esimerkiksi kylpylöimään. Turku on itselle yhtenä entisistä kotikaupungeista jo tuttu, samoin sitä ympäröivät kunnat aina eksoottiseen Raumaan saakka. Paljon nähtävää ja ihmeteltävää.

13336033_10154324072773578_678603896195744084_n

Turun kaduilla pystyin muistamaan, miksi olen aikoinani lähtenyt mannekiinikurssille nimenomaan täällä; niin paljon elegantteja, huoliteltuja ja kaunispiirteisiä ihmisiä. Nuoruuden kaupunki. Ja ainakin lähes kaikki 20 Hesburgeria yhä pystyssä, joissa olen tainnut jokaisessa aterioida… Harmistuttavaa Turussa on äkkinäkemältä kauppatorin laidan julkisivujen tunkkaisuus. Ei kai se ihan tuolta seitsemän vuotta sitten näyttänyt?

Nytpä ei muuta kuin ihailemaan vuorostaan Pyynikinharjun järvimaisemia 20 kilometrin harjoituslenkillä Tampereella. Täältä tullaan, maraton! (Harjoitustahtini on nyt siis viimeisellä kuukaudella kaksi 4-5 km lenkkiä sekä yksi pidempi pyrähdys viikossa. Lisäksi noin kerran viikossa lihaskuntoharjoittelua, jota olen aiemmin harrastanut noin kolme kertaa viikossa lenkkeilyn lisänä.)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *