Changes!

Näiden olotilojen väliin on mahtunut työuupumus, lyhyitä työttömyysjaksoja, elämäni ensimmäiset potkut plus huomattavasti mukavampia, itse luotuja haasteita, jotka ovat aina suunnanneet ajatukset toisaalle. Aluksi kyse oli pelkistä omista saavutuksista ja selviytymisreissuista, sittemmin muiden ja yhteisten asioiden edistäminen on muuttunut aina vain tärkeämmäksi – kun on tullut lisää kypsyyttä, ja varmuutta siihen, että selviää kaikenlaisista tilanteista. Ja selvityt vaikeudet oikeastaan vain lisäävät ymmärrystä muita ihmisiä ja elämän “virheellisyyttä” sekä erilaisia polkuja kohtaan.

1460298_10152948508618578_1538461664951007207_n

25…

…32.

eirablonde1

Lisää ajoittaisen hiustyylifriikin kokeiluja:

10413389_10152873842718578_7261491052925818592_n

191555_10150127754373578_3641018_o

1404936_10151992825798578_403089280_o

12642523_10154011379113578_3403970476222247660_n

32484_409609233577_5589644_n

10012257_10152383316778578_1935280121461370069_o

Vanhan mantereen tutkimusmatkailija

Lähimatkailuun ja kauniisiin järvimaisemiin liittyen, tässä tällainen osin opiskelijaprojekti, jossa olen nyt ollut mukana: Trail the Trail ja Näsijärvi- sekä Pyhäjärvireitit.

Vähän samanlaista tekemistä kuin viime vuosina Helsingin Sanomain Säätiön innovaatiopajassa tai Rails Girls -koodauspajassa, joissa otin selvää, miten ideoista kehitetään tuotteita, ja miten ideoita testataan ja työstetään eteenpäin. Tämä Tampereen Demolan Trail the Trail on toistaiseksi pisimmälle kehitetty pajaidea, ehkä siitä syystä, että mukana pajan projekteissa on yrityksiä ja organisaatioita, joilla on valmis tarve tietynlaisille innovaatioille. Toki noissa muissakin pajoissa toiset saavat kehiteltyä aivan huimia tuotteita ja löytävät myös rahoittajia tekemisilleen, tai kohtaavat uusia, ammattitaitoisia ja idearikkaita partnereita.

Gradun suhteen sain Afrikassa raikkaita tuulahduksia ja oivalluksia, ja tartuin uusiin teoksiin, jotka tuovat kadoksissa olleita paloja työhöni. Kansalaisyhteiskunta ja demokratisaatio… Afrikka on viimeisen vuoden aikana tullut kyllä sekä kirjojen että kokemuksen kautta iholle. Poikaystävä valittaa, että en enää muusta puhukaan kuin Afrikan politiikasta. Huoh. Miten saisin hänet ymmärtämään, että maailma on nykyisin hyvin pieni ja nopeasti muuttuva paikka, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen? Afrikka varsinkin tuntuu hyvin vikkeläliikkeiseltä, monimutkaiselta ja joustavalta mantereelta verrattuna vaikka… Noh. Paikkoihin, joissa asiat tuntuvat liikkuvan joko hyvin jähmeästi, taaksepäin tai ei ollenkaan.

Kuten yksi vaihtuvista, mutta puheliaista vierustovereista afrikkalaisessa bussissa totesi: “Suomi… Teillä on tylsä ja konservatiivinen maa…. Ja miksi ihmeessä menitte myymään Nokian? Se oli todella hölmö temppu.” Hän oli äärimmäisen tyytyväinen taskustaan kaivamaansa Nokiaan, joka kestää käyttöä, on simppeli peruspuhelin eikä vaadi jatkuvaa latailuakaan. Lähes kaikki vierustoverini bussissa olivat korkeakoulutettuja, keski-ikäisiä miehiä hyvissä asemissa. Ne, jotka eivät olleet, pyysivät rikasta, eurooppalaista kummia lastensa yliopistokoulutusta tukemaan. Sellainen on Afrikka. Hyvin moderni ja samalla hyvin ei-moderni. Täynnä innostuneita, yritteliäitä ja karismaattisia ihmisiä, ja toivottomia, päämäärättömästi vaeltavia väliinputoajia, joita avustusjärjestöt ja muut toimijat auttavat.

Ehkä voisin kirjoittaa kirjan Afrikasta. Ja jatkaa tutkimusmatkailua.

 

No ready-made path, story of my life

5199_96220708577_6076172_n

PIECE OF MUSIC

En voi kuin ihmetellä, miltä elämäni muiden silmiin mahtaa näyttää…

Mietin juuri tänä viikonloppuna sukuloidessa sitä, miten eri elämänvaiheissa hankitut ystävät ja tutut tai sukulaiset tuntuvat elävän aina jonkinlaisen johdonmukaisen kaavan mukaisesti. Kun tapaamme pitkien aikojenkin jälkeen, yleensä heidän elämänsä on kulkenut jokseenkin, kuten olisi jo vuosia sitten voinut ennustaa.

4969_93275433577_864732_n

Sen sijaan, kun katson vaikkapa kuluneita seitsemää vuottani taaksepäin, en olisi osannut arvata montaakaan askelta etukäteen. Valmistuttuani tuolloin Turussa medianomiksi keskelle alkanutta laskukautta, en ensimmäistä kertaa elämässäni saanut kesätöitä omalta enkä miltään muultakaan alalta. En kuitenkaan luovuttanut sitkeää hakemista pahoistakaan takapakeista ja suoranaisista työnantajien lupausten rikkomisista huolimatta: tavoitteenani oli, että en olisi työttömänä kolmea kuukautta pidempään. Lisäksi aloitin näihin päiviin kestäneen juoksuharrastuksen, aloin kunnolla harrastaa valokuvausta vapaa-aikana ja hain syksyksi valokuvauskoulutukseenkin, osallistuin viimeisiin kauneuskisoihini Turun Down By The Laituri -festivaalin yhteydessä, pyöräilin Ahvenanmaalla ja pidin muutenkin itseni liikkeessä.

Kauneuskisoista ja mallikursseista täytyy sanoa sen verran nyt kaikenlaisia ilmiöitä kolunneena, että varsinkin kisat voivat olla esiintymisvarmuutta nostava ja hyvä kokemus, jos järjestäjät ovat reiluja. Itselläni on jokunen tosi mukava festarimissikisamuisto, kun kisasta on saanut vaivanpalkaksi hienon show-kokemuksen ohella esimerkiksi ilmaisen festivaalirannekkeen, lounaan ja kampaukset sekä meikit ja niin edelleen. Missikisaaminen ja etenkin muotinäytökset ovat kuitenkin nekin työtä, ja niistä pitäisi pidemmän päälle saada jonkinlainen korvaus.

Suosittelen myös pitämään jalat maan pinnalla lirkutteluista huolimatta, sillä itsekunnioitusta lisää myös kyky sanoa huijareille ei. Hyvät vanhemmat ja mallikokelaaksi aikovat, selvittäkää mallitoimistojen taustat ennen kuin lähdette maksamaan kalliita kurssi- ja portfoliomaksuja. Keille toimisto on saanut mallejaan kaupaksi? Onko toimistolla luotettavia yhteistyökumppaneita? Onko toimiston sivuilla tunnettujen mallien kasvoja (ja onko heidän kuviaan käytetty laillisesti)?

25742_392546628577_3195101_n

Kävi kuitenkin niin, että tavoitteeni täyttyi, ja pääsin Kanarialle matkailualan töihin koko talveksi. Elämäni yksi parhaita ajanjaksoja. Työ muistutti monilla tavoin kaikkia toimenkuvia, joissa olen viihtynyt: hankit kokemuksia ja jaat tietoa kuin toimittaja, toimit linkkinä eri kulttuurien välillä, olet vastuussa ihmisistä ja suunnittelet asioita sekä ratkot ongelmia heidän puolestaan. Lisäksi pääset esiintymään säännöllisesti. Kuitenkaan en itse ole aurinkomatkaajatyyppiä, joten mietin, että olisin oppaan työtä jatkaessani ehkä kuitenkin parempi vaellus- kuin löhölomaopas.

Sen talven mentyä palasin onnenkantamoisen seurauksena takaisin omalle ykkösalalle Helsinkiin. Minusta tuli lifestyle-toimittaja, ja ehdin myös tulevina kuukausina reissata esimerkiksi suosikkikohteessani Uudessa-Seelannissa, josta käsin kirjoitin freelance-juttuja sekä toimin kaljumallina ja päärynänpoimijana. Sieltä käsin hain töitä esimerkiksi Kanarialta vaellusoppaana ja pääsin työhaastatteluunkin, ja laitoin myös hakupaperit asepalvelukseen vetämään kokemani maanjäristyskatastrofin innoittamana.

1934466_116672398577_7933559_n

Vaellusopasta minusta ei lopulta mutkien kautta tullut, vaan palasin lyhyen raksasiivousjakson päätteeksi omalle alalle Helsinkiin, jossa pääsin tekemään hyvin mielenkiintoisia ja monipuolisia media-alan tehtäviä useiden kuukausien ajaksi. Live-lähetykset, toimistotyöt, markkinointi, asiakaspalvelu, teksti-tv:n päivitykset ja moni muu työnkuva tulivat tutuiksi.

189520_10150135259263578_3468513_n

Taloudellistuotannolliset syyt päättivät tämän työjakson, jonka päätteeksi tein hetken hommia lentokentän turvatarkastuksessa mahtavien ihmisten ympäröimänä. Eräästä oman alan firmasta olisi kyllä tarjottu nollatuntisopimusta. Se kuitenkin muun hyvän lisäksi kielsi muiden osa-aikatöiden ottamisen, ja keskustayksiön vuokraa kun ei pyhällä hengellä makseta, sanoin, että give me a break. Vaikka olin nuori ja nätti, en syönyt ilmaa lounaaksi tai asunut pilvenhattarapalatsissa, vaan minuun ovat valitettavasti päteneet samat lainalaisuudet kuin muihinkin työikäisiin ihmisiin. Korostan, että arvostan itseäni ja työpanostani sekä muiden työpanosta ja yleisesti hyviä, järkeviä työehtoja.

Niinpä raskaan ja pitkiä päiviä sisältäneen lentokenttärupeaman päätteeksi kiipesin Kilimanjarolle, mistä kirjoitin juttuja, ja lähdin inttiin. Sain kuukausien ajan vuokrat asiallisesti maksettua, vaikka se tarkoitti kaikkien mahdollisten työvuorojen tekemistä, eli käytännössä sitä, että lepäsin vain lyhyiden yöunien ja viikonloppujen verran. Minun ei tarvinnut edes luopua huippuhaaveestani, mikä oli minulle tuolloin ylpeyden ja kunnian asia. Siinä oli lähestymismarssia kerrakseen ja koin olevani melkoinen sissi. Samalla yritin edelleen jatkaa ehtiessäni treenausta ja varustehankintoja Kiliä ja inttiä varten, ja muistan ikuisesti auringonnousujen seuraamisen lentokenttäbussissa matkalla töihin. Kesä ja Kilimanjaro olivat aina vain lähempänä, ja pystyin puristamaan itsestäni hämmästyttäviä voimia tulevasta haaveillen, vaikka välillä tuntui, että nukahtaisin pystyyn. Tuntui kuin mikään ei voisi pysäyttää minua, ja tämä oli vain osa seikkailua.

Monipuolisen ja hyvin sujuneen intti-kokemuksen jälkeen tein kuukauden verran toimistosiivousta, kunnes aloitin eräopaskoulussa. Uuden-Seelannin-matkasta lähtien olen tahtonut tehdä sekä itseä että muita kasvattavaa työtä, ja lisäksi opin saaminen maanpuolustuksesta ja luonnosta kiehtoi. Koulussa lopetin erinäisten syiden takia (esimerkiksi siksi, että tuskastuin, kun en pystynyt liittämään kirjoittajan töitä turismialan hommiin), vaikka porukka ja opiskelut olivatkin mahtavia, ja muutin Tampereelle, jossa aloitin avoimen yliopiston kansainvälisen politiikan kurssit sekä osa-aikaiset kassahommat ympäri Pirkanmaata. Tein kaikenlaisia vapaaehtoishommia omalla alalla ja hain töitä ahkerasti. Kesällä tein hetken feissausta Helsingissä hyvän asian puolesta, mikä sekin sujui mainiosti, ja sitten suuntasin Keski-Eurooppaan alppiopaskurssille.

292519_10150973473568578_2068254147_n

Itselleni hyödyttömäksi osoittautuneen kurssin jälkeen sain tietää päässeeni journalistiikan maisteriohjelmaan, ja muutin takaisin Tampereelle. Olen aina ollut syvällinen pohdiskelija ja analyytikko, ja halusin lähes erinomaisen opinnäytesuorituksen jatkoksi tehdä aiheeltaan laajemman ja monimutkaisemman sekä äärimmäisen ajankohtaisen gradun. Tahdoin myös edelleen syventää käsitystäni maailmasta ja tehdä enemmän videotyötä.

Jatkoin opintojen ohessa kassatöitä, tein oman alan töitäkin, ja pääsin kesäksi tv-toimittajaksi Namibiaan. Sieltä palattua löytyi hetkeksi työtä toimittajana Suomessakin. Opinnot alkoivat olla loppuvaiheessa, ja alkoi gradun puurtaminen. Tein entistä enemmän toimittajan freelance-töitä kaupan alan sijaan. Pääsin ekstrakurssille Itä-Afrikkaan, ja kesälle urkeni toimittajan tehtäviä Suomesta. Ja tässä sitä nyt ollaan.

19258_260441363577_4462245_n

Monikin työ- ja elämänkokemusta kohentanut iso ja pieni seikka on jäänyt mainitsematta tässä lyhyessä selostuksessa. En vaihtaisi hetkeäkään pois, edes niitä kurjia, mutta kieltämättä ei sitä enää aikuistuttua ihan samaa ruljanssia jaksaisi uudestaan vetää läpi. En voisi kuitenkaan kuvitellakaan, että en jatkuvasti saisi oppia uutta, pääsisi hyppäämään mukavuusalueeltani ja tapaisi eri lailla ajattelevia ihmisiä.

Polku ei myöskään ole ollut missään nimessä täysin omien ehtojeni mukaan luotu, vaan enemmän maailmaan sopeutumisen tulosta, mutta tietysti olen halunnut toteuttaa omia unelmiani enkä vain kituuttaa tai murehtia ikäviä sattumia. Tiedän, että moni ihminen maailmassa vain odottaa parempia aikoja ja sitkottelee, joillakuilla etenkin köyhemmissä oloissa ei oikein ole vaihtoehtojakaan. Jos on yhtään vaihtoehtoja, kannattaa niihin tarttua mieluummin kuin jäädä paikoilleen toivomaan, että joku muu muuttaisi maailman kulkua. Se on parasta, mitä itselleen, ja myös muille voi antaa: näyttää teoillaan, miten ajattelee, ja miten haluaa elämänsä järjestää.

47463_435490178577_3027858_n

Pahinta on aina ollut uuden aloittaminen, vanhan jättäminen ja lähteminen. Olen niin monta kertaa itkenyt kävellessäni viimeistä kertaa työpaikan ovesta, pelännyt matkalle lähtemistä, ahdistunut siitä, että taas on edessä ihan uudet napit ja namikat, ja mitenköhän tästäkin selviän. Kuitenkin kaikkeen on tottunut ihan joka puolella maailmaa, kasarmilta catwalkille, vuorenhuipulta aavikolle, toimituskulttuurista toiseen, koulusta seuraavaan. Joskus aamuherätykset osuvat kuukausia sinne kello kolmen-neljän tietämille, välillä noin kello seitsemään-kahdeksaan, toisinaan käytössä on akateeminen vartti, joskus sotilaallinen täsmällisyys, Afrikassa tunnin heitto ja Espanjassa ehkä noin vartin myöhästyneisyys (joskus enemmän, joskus vähemmän).

1916589_179853653577_1397283_n

Asua voi teltassa, vanhassa rintamamiestalossa, kaverin sohvalla Kalliossa, Mörskä-nimisessä retkeilymajassa, solukämpässä, poikaystävän kanssa, hostellissa ja hotellissa tai vaikka lämmittämättömässä kivitalossa nollakelillä. Kaikki on mahdollista ja mikään ei ole mahdotonta. Delfiinien hypyt valtameressä bussin ikkunan takaa, silmiin tuijottava vihainen villileijona, lumimyrsky Afrikan yllä, helteinen syntymäpäiväaamu marraskuussa tai Euroopan korkeimman vuoren rinteillä, oma ääni toisen maan iltauutisissa, kahden vaeltajan rakkaus kesken dokumentin teon.

Turhamaista, mutta oikein ja ajatuksella, eli kauniisti

laukku

En halua mennä elämäni ehkä rankimman parin viikon matkan suurimpiin oivalluksiin, sillä rauhoitan ne kaikkien osallistujien journalistisesti hyödynnettäviksi. Olen ylipäätään aina ollut sitä mieltä, että en omiin vapaa-ajan blogeihini kirjoita pitkälle pureskeltua tai toimituksellisesti käypää materiaalia. Ilmainen työ ei oikein pidemmän päälle houkuta, ja mielestäni työn taas pitää tarjota sekä työnantajalle että yleisölle ekstraa. Työn täytyy tuntua työltä, saavuttamiselta, uuden etsimiseltä, ratkaisujen tarjoamiselta, muiden edestä raatamiselta, maailman kirkastumiselta. Se on se työfiilis, jota blogit eivät melkein ikinä tarjoa. Ja siksipä nämä ovatkin sellaista tajunnanvirtaa. Joku muu voi olla asiassa eri kannalla, mutta siihenkin on varmasti syynsä. Jos on esimerkiksi jollain lailla julkisesti tunnetumpi tyyppi tai professoritason asiantuntija, on perusteltua kirjoittaa punnitumpaa huttua ja hyödyntää brändiään blogitekstin “myymisessä” ja blogia taas omien muiden tuotteiden myynnissä. Jos olisin esimerkiksi hakenut ja päässyt maanpuolustuskorkeakouluun intin jälkeen, olisi inttiblogini saanut mahdollisesti uutta nostetta ja näkökulmaa. Tai jotain vastaavaa.

On myös sosiaalisesti hyvin lahjakkaita ihmisiä, jotka siis elävät verkostoitumisesta, ja saavat näin kasvatettua bloginsa seuraajakuntaa. Itse olen virallisten persoonallisuustestienkin mukaan enemmän asia- kuin ihmislähtöinen henkilö, joka kyllä helposti ja mielellään tutustuu monenlaiseen väkeen, mutta ihmissuhdeviidakon ylläpitäminen ei minulta käy luonnostaan. Ahdistun helposti liian sitovasta sosiaalisuudesta, kaipaan hälinän vastineeksi paljon omaa pohdiskelu- ja seikkailuvaraa. Muut saattavat tulkita sen murjottamiseksi tai muuksi, mutta minulle se on vain oikea tapa olla. Lisäksi rakastan syvällisiä ja pitkäaikaisia suhteita, joista ammennan voimaa. Pinnallisemmat sidokset tuppaavat elämässäni katkeilemaan ja vaihtumaan. Olen miettinyt, että ehkä myös siksi, että rakastan niin kovasti uusissa maastoissa luovimista, ja naiselle se ei edelleenkään taida olla yhtä sallittua kuin miehelle. Niinpä monen tuttavan on kai vaikea samaistua menooni tai hahmottaa kokonaisuuttani, jos he ovat tutustuneet minuun tietyssä tilanteessa, ja sitten kohta olenkin hypännyt “toiseen leiriin”. Maailmankuvan laajentaminen ja ajattelun rikastaminen on henkilökohtainen päämääräni, enkä halua rajoittaa sitä perustelemattomien mielipiteiden vuoksi, tai siksi, että ryhmäpaine sitä ja tätä.

Noh, anyway… Mitä voin sanoa on, että kaksi noin 15 tunnin bussireissua viikon sisällä, kaksi parin tunnin lentoa 14-paikkaisilla Cessnoilla saman viikon aikana, yli 30 asteen päivälämpötilat, ötökät, lepakot, virtahevot, lyhyet yöunet, Etelä-Sudanissa piipahtaminen, tuntien liikenneruuhkat juttukeikoilla, ja etenkin lähes kahden vuorokauden putkeen valvominen viimeisinä reissupäivinä, veivät mehuja.

Otettuani nyt reilun viikon rauhallisesti, alan olla taas kuosissa. Toissapäivänä kävin kirjastossa lainaamassa yhden Afrikassa minulle suositellun teoksen. Nyt pohdin aivojen vaivaamisen ohessa, että missä saisi teetätettyä kevätmuodonmuutoksen ja pääsisi vähän poseeraamaan, ja päädyin nopeaan ratkaisuun.

Laitoin lähes ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon meikkiä naamaan ja poistuin asunnosta. Sitten päätin laajentaa mahdollista yleisöä ja esitellä Nairobin Kibera-slummista ostamiani tuliaisia: HIV-positiivisten naisten työpajasta hankittua kaunista laukkua ja paikallisten nuorten työllistymistä tukevassa korupajassa veistettyä lehmänluista kaulanauhaa. Kaipasin pitkään pientä, naisellista käsilaukkua, ja nyt minulla oli yllättäen loistava tekosyy ostaa jotain niin turhamaista. Tunnen tehneeni jotain oikein: itsenäisesti, ajatuksella, kokemuksella ja kauniisti.

Kyllä tämä tästä. Kaksi maailmaa on vaikuttanut toisiinsa.

Yksi rankimmista, mutta parhaista matkoista

Kuva: Usva Torkki

Kuva: Usva Torkki

Kupissa vahvaa, mustaa (ja terveellistä) kenialaista teetä, kuulokkeissa ja muistiossa runsaasti haastatteluja Itä-Afrikasta, joita työstän jutuiksi ruudulle, ja paranneltavana paluuflunssa. Takana yksi elämän kokemusrikkaimmista ja ajatusmaailmaa muuttaneimmista reissuista. Nyt minä ja muut välitämme eteenpäin kuvaa nopeasti muuttuvasta maailmasta. Ja välillä tuntuu kuin kaikki olisi ollut unta. Hieno matka.

DSC_0257

Kotisohvalta seikkailuihin

20150719_171316

Vaikea sitä on uskoa, mutta pääsen ensi viikolla jatkamaan siitä, mihin edellinen Afrikan-matkani jäi. Moni pitää Afrikkaa ja sen toisistaan eri tavoin poikkeavia maita pelkästään eksoottisina matkakohteina tai sitten toisaalta takapajulana, jossa ei vain tapahdu edistystä. Olen eri mieltä…

20140515_182706

Suomi on yhtä lailla eksoottinen kohde metsineen (joita toivottavasti tulevaisuudessakin yhä on olemassa ja jokaisen nautittavissa), järvineen, saarineen ja tuntureineen sekä tietysti pohjoisine elukoineen ja vuodenajan vaihteluineen. Takapajuisuus on suhteellista, osittaista ja muuttuvaa: saamme tässäkin maassa tehdä työtä, että emme tipahda muuttuvan maailman kelkasta, eikä sekään ole ihan helppo tai nopea juttu. Yksi, mikä hitaimmin muuttuu, ovat asenteet, ja oikean asenteen sisäistäminen on eteenpäin pääsemiseksi joka puolella palloa ratkaisevaa. Tietysti kontekstit ja taustapelurit poikkeavat, ja asennetta on helpompi ulkopuolisen pyytää muuttamaan kuin mitä se on paikan päällä muuttaa. Mahdotonta ja epätoivottavaa asennemuutos ei kuitenkaan ole. Tarkemmin valotan pohtimiani kysymyksiä ja (toivottavasti) selvittämiäni vastauksia tulevaisuudessa muilla foorumeilla.

20130912_193522

Nyt nautin virallisesta, aurinkoisesta kevätajasta ulkoillen ja kivoja kahviloita metsästäen parhaassa seurassa, pakkaan veljeltä lainattua rinkkaa sekä herkuttelen itse leivotulla ciabatta-leivällä ja mainioita reseptejä tarjoavan Hellapoliisi-blogin “välimerellisellä” nakkikeitolla (eli maustettu muun muassa oreganolla, basilikalla, valkosipulilla ja fenkolilla sekä annoksella pastaa). Aina ei jaksa kokata vimosen päälle uutta ja eksoottista, mutta ei haittaa, kun klassikoitakin voi onneksi aina fiiliksen mukaan tuunata.

12501875_213229609042799_100139575_n

Kohta pari vuotta säännöllisesti kokkailleena ja satakunta itselleni ihan uutta reseptiä eri puolilta maailmaa testanneena voin sanoa, että rakastan ruoanlaittoa. Se on samanlainen pakottava tarve kuin vaikkapa liikunta, lukeminen, ääneen pohdiskelu tai kirjoittaminen. Suosittelen testaamaan muun muassa

12486019_10153949349198578_3207251339107431895_o

-hartaasti haudutettua borssikeittoa hapankaalilla ja smetanalla

-vaniljalta ja kardemummalta häivähtävää kookospannacottaa, koristeeksi vähintään tuoretta minttua ja ehkä ananas-passionhedelmähyytelöä tai mangoa lime-hunajamarinadilla

-thaimaalaisia kanakeittoja pehmeäksi keitettyine kanapaloineen ja porkkanasuikaleineen, mukaan punaisia chilirenkaita, ehkä sitruunaruohoa, ja kookosmaitoa sekä aavistuksen tujuja mausteita

-kanacurryja jälleen kerran kookosmaidossa

-currywurstia tuhdilla curryn ja tomaattikastikkeen maulla

-smetanaista stroganoffia nakeilla tai pitkään kypsytetyllä naudanlihalla, päälle suolakurkkua

12224667_987533894625802_245108344_n

-meheviä ja monipuolisesti maustettuja koftia maustekastikkeessa

-Igorin kauniinväristä ja kermaisaa kanapataa

-rapsakaksi leivitettyä kanaa kotitekoisella, tulisella tomaattisalsalla ja kermaisella guacamolella

11888148_10153629383453578_4891762580156185879_o

-suolaisen maistuvaa ramen-nuudelikeittoa pirteällä kevätsipulilla ja kananmunilla

-täyteläisiä, pekoniin käärittyjä, feta-yrtti-sipulitäytteisiä kananrintoja

-mureaa, karamellisoitua possua

-mehukasta kasvis-mozzarellauunipastaa HS:n ohjeella

10497067_10153066143028578_7414133911327989750_o

Valitan leikilläni poikaystävälle, miten tylsäksi elämä muuttuu, kun toljotamme sohvalle käpertyneinä putkeen pari jaksoa suosikkisarjaamme. Ja sitten lennähdän pariksi viikoksi maailmalle seikkailemaan taas jälleen vähän uudenlaisiin ympyröihin.

 

Reissuvinkkejä Japaniin, kiitos?

12492040_10153970933608578_965922211483759454_o

Jokunen iso pehva juomalammikolla Etoshan kansallispuistossa.

11838701_10153590729338578_6068488872941314180_o

Kirahvit kaulailivat pitkiä aikoja edellä mainitussa puistossa.

Tämäkin blogi nähtävästi vielä löytyi, reilu vuosi edellisen postauksen jälkeen… Jatkeskelin tässä välillä bloggailua muilla areenoilla: yritin jatkaa vanhaa inttiblogia, ja toisaalta aloitin uuden gradu + seikkailu -blogin, eli olen kyllä ihan hurahtanut näihin. Gradu + seikkailun idea muuttui alkuperäisestä sen verran runsaasti, että innostus siihen hyytyi. Oman identiteetin ja olemisen seuraaminen blogimuodossa vuosia intin jälkeen taas kiehtoo vähintään itseäni, joten olen jatkanut Lily.fi:ssä pulisemista vaikka sitten ilman vastakaikuakin.

11708032_10153512343818578_5060938753803780351_o

25 kilometrin hyväntekeväisyysjuoksu sarvikuonojen suojelemiseksi aavikolla Uiksessa. Aamuauringon kajossa punertaa Namibian korkein vuori Brandberg. Tämä retki (kuten pari muuta) oli mustille kollegoille myös kurkistus eurooppalaisen naisen elämäntyyliin. 

11794331_10153571784608578_3973808342036417175_o

Katuturan kaupunginosaa Namibian pääkaupunki Windhoekissa. Täällä asuu köyhiä ja keskiluokkaisia ihmisiä. Silver City, kuten paikallinen letkauttaisi. Aina tuli yhtä sanaton olo täällä käydessä.

Tuntuu hauskalta tässä blogissa nähdä, miten johdonmukaisesti elämäni juoni on edennyt sinkkuseikkailijasta ja neuroottisesta urahirmusta kokkaavaksi kotikissaksi. Rantauduin runsas vuosi sitten äärimmäisen miellyttävään parisuhteeseen, joka toivottavasti jatkuu ihan vaikka vuositolkulla. Namibian yhteiskuntaa käsittelevä graduni on noin puolivälissä, mutta tauolla kevät- ja kesäkiireiden ansiosta. Vietin viime kesänä tosiaan kolme kuukautta Namibiassa, paikallisessa yleisradioyhtiössä tv-toimittajana (vaihto-ohjelman kautta).

11754500_10153556231543578_487323825794823897_o

Tv-juttukeikalta Rehobothista, käytiin pääpuolue Swapon paikallisosaston tilaisuudessa ja haettiin kuvituskuvaa “kylän laidalta”. Vaatimatonta asujaimistoa.

11010555_10153491945278578_7007289523875390503_o

Lemmikki. Näitä meidän kivitalon seiniltä ja sängystänikin löytyi. Harmittomia, mutta vähän hurjan näköisiä veijareita. Jos hän ajaa murtovarkaat tiehensä, en välitä ulkonäöstä.

Melkoisen jännän ja sopivasti haastavan työn ohessa kävin muun muassa juoksukisailemassa, metsästämässä sekä safariretkillä eteläisen Afrikan maastossa. Nyt olen jälleen lähdössä Afrikkaan pariksi viikoksi toteuttamaan media-alan kutsumustani. Siitä jatkan töiden merkeissä Suomen kamaralla. Ensi syksynä taas on luvassa parin viikon patikka- ja lomareissu Japaniin yhdessä avopuolison kanssa, eli matkailu ei kuitenkaan seestymisestä huolimatta lopu.

11885031_10153615185193578_1537365231983035947_o

Victoria Falls, Zimbabwe.

11807229_10153602216508578_8945013352179554346_o

Choben kansallispuistossa Botswanassa sain Big Fiven täyteen, kun näin ensimmäisen leopardini! Toisen bongasin matkalla takaisin Namibiaan tietä ylittämässä, mikä on kuulemma todella harvinaista.

Jos täällä joku eksyy stalkkaamaan, niin otan mielelläni matkailuvinkkejä vastaan niin Itä-Afrikkaan kuin Japaniin liittyen! Fujille nouseminen (turvallisesti off-seasonina), perinteikäs Kioto ja valtava, urbaani Tokio nyt ainakin vetävät puoleensa. Entä mitkä ovat esimerkiksi Tokion mieleenpainuneimpia ravintoloita, Akihabaran hurjin nörttiputiikki tai Japanin kaunein luonnonnähtävyys/patikointimaasto? Saa paljastaa mielipiteensä tai vakaan tietonsa.

11402542_10153476801393578_8736557233513135117_o

Annetaan nyt mainostilaa näille Katuturan baarien mainoksille… Alhaalla paikallisia taksikuskeja, jotka tulivat hyvin tutuiksi kolmessa kuukaudessa päivittäisessä kanssakäymisessä. Ja kiitokset kuuluvat paikallisille kollegoille ja tutuille sekä niille taksikuskeille siitä, että valkoinen nainen pääsi turvallisesti kulkemaan slummeissa ja muualla yöaikaankin! Yksin en olisi kokenut reissulla yhtikäs mitään.

11779933_10153580486093578_5109570821971508253_o

Windhoekin keskustan hieno hotelli… Turha kai mainita, että edellisen kuvan tyypeillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia köllötellä tällä altaalla (eikä köyhällä opiskelijalla, joka nousi vain ihailemaan näkymiä hetkeksi). Paikallinen tuttu kysyi: “Kun sinulla on täällä pääsy molempiin maailmoihin, niin millainen kuva sinulle on muodostunut tästä maasta?”

11794612_10153581091678578_6232874388460442930_o

Namibian itsenäisyystaisteluja kuvaavan museon puitteet ovat hulppeat, ja se on Pohjois-Korean rakennuttama pytinki.

11921776_10153655686593578_7337347717581891016_o

Kirkko maaseudulla, Pohjois-Namibian Oniipassa. Tuttuja seutuja suomalaisille lähetystyöntekijöille.

Silmät auki

Todella outoa. Sensaatiomaista.

Se, että tuntee kävelevänsä kotikaupunkinsa katuja, on erikoista. Sen sijaan, että pohtii, minne voisi seuraavaksi paeta vesisadetta ja viimaa ja ikuista kiirettä, huomaa kalenterin olevan täynnä suurelta osalta pakottomia, itse valittuja menoja.

20140927_142011

Tuttua, vaikka ei ehkä niin turvallista ja lisäksi uutta ja erikoista.

Seinällä etenemistä Hervannassa (Jes, osaan yhä muodostaa kasisilmukan!). Teatterinäytöksiä. Uuden tunnin testaus salilla. Ennen kokemattomia kursseja ja luentoja.

Kadotin jossain kohtaa entisen identiteettini. Vuosia sitten nuorena toimittajana tiesin, kuka olen ja mitä haluan. Laman myötä entinen elämäni ja itsevarmuuteni haihtui. Nyt olen viimein palannut siihen pisteeseen, jossa tunnen itseni enkä ole tekemisissä täysin uusien asioiden kanssa. Sanoisin, etten säntäile ahdistuneena ympäriinsä tehden mitä hämmästyttävimpiä juttuja ja etsien kuka ties mitä olinkaan etsimässä äärimmäisistä sfääreistä.

20141009_151554

Ihan jännittävä elämä siitä kehkeytyi. Löysin ja kadotin matkalla vaikka mitä. En kadu ollenkaan. Nyt mitä hämmästyttävimmät asiat ovat tuttuja, osa kokemusmaailmaani.

Elämä on palannut normaalille raiteelleen. Arjessani olen myös onnistunut kehittämään joitain “hyveitä”; taitoja ja taipumuksia, joita itse arvostan. Liikun esimerkiksi säännöllisesti ties kuinka monetta vuotta. Uutena on tietysti se, että osaan ja tykkään kokata (edelleen säännöllisesti joka viikko jotain uutta jostain päin maailmaa).

20141010_103735

Uskokaa pois: tein kotonani tässä taannoin jopa suolimakkaraa!

Eilen havaitsin huvittuneena olevani tilanteessa, jossa kokkasin erinomaista thaimaalaista ruokaa entiselle poikaystävälleni kodissani. Kun aikoinaan tapasimme, lämmitin todennäköisimmin keittiössäni nuudeleita ja pääni oli aivan tyhjä suunnatessamme ruokakauppaan (“Hmm… Tehdäänkö vaikka… makaronilaatikkoa?”). Se oli kammottavan noloa tämän ikäiselle.

20141003_193750-1

On mahtavaa nähdä, miten paljon jo yksi vuosi tekee ihmisen elämässä. Kaikki on muuttunut. Mutta kaikki muuttui myös aiempien vuosien aikana. En esimerkiksi ole enää samanlainen kuin intissä, mutta en tule enää koskaan olemaan sellainen kuin ennen inttiä. Silloin mietin, pystyisinkö siihen, ja nyt sitä ei tarvitse pohtia. Toisten inttinaisten tapaaminen turuilla ja toreilla on aina erityistä, olivat he sitten miehistöön koulutettuja tai kapiaisia tai vaikkapa entisiä lottia tai jotain siltä väliltä. On olemassa tiettyjä yhteisiä peruskokemuksia ja intin jälkeinen reservielämä, joita ei voi jakaa muiden kuin inttinaisten kesken, koska kukaan muu ei ymmärrä sitä.

20141013_121621

Niin, ja tosiaan… En ole palannut yhteen exäni kanssa. Olen vapaampi kuin koskaan. Silmäni ovat auki.

Hyvin auki. (Kubrick ja Scott. Kidman ja Davis.)

 

 

Kosmopoliitti löysi itsensä

Voi tätä maisterifuksina seikkailemista…

20140921_162837

Elämäni toiset korkeakoulun kastajaiset/fuksiaiset takana (aiemmat tapahtuivat kymmenisen vuotta sitten Jyväskylässä ammattikorkeakoulutaipaleen alussa), syksyn salikäynnit aloitettu, kokkailu jatkuu ja graduaihettakin olen jo muun opiskelun ohessa lähtenyt kehittelemään. Aiheen pitäisi olla mietittynä viimeistään vuoden vaihtuessa, sillä toisin kuin kandejaan suorittavilla fukseilla, meillä maisteritason “koulunaloittajilla” on kaikkeen suorittamiseen tavoiteaikana kaksi vuotta, ja hujauksessa sitä onkin muutamassa viikossa suorittanut jo neljäsosan koko hommasta.

20140913_093604

Oma työni käsittelisi, kuinka ollakaan mennyttä elämääni tarkastellen, seikkailun maailmaa. Tarkemmat graduspeksit annan julkisuuteen, kunhan näkökulma ja suoritustapa on selventynyt ja hyväksytty… Jos kuulostaa kiinnostavalta ja sinulla on tarjota perspektiiviä tai vaikkapa aiheeseen jollain tapaa liittyvää yhteistyökuviota, niin aina saa nykiä hihasta, lähettää kirjeen, meilin, yksityisviestin tms.

Löysin muuten kaksoisolentoni maailmalta! Ihanaa yhyttää mediamaailmasta muitakin ristiriitaisesti pikkutytöltä näyttäviä ja silti itsensä koville pistäviä 30-vuotiaita naisia (jotka vieläpä pitävät nuoremmista miehistä). Olen kyllä ilahtunut tästä löydöksestä: en tosin tiedä, mitä mieltä hän on ollut tuonkin jutun otsikoinnista, mutta kaipa hän kovana ammattilaisena ymmärtää, että perse myy, jopa kovan tason urheilusuorituksia (ja “hei naiset, hänkään ei ole tyytyväinen pehvaansa”, huutaa tämä otsikko toiselta kantilta tarkasteltuna).

20140920_193237-1

Läksyjen, lukemisen ja sosialisoimisen ohessa pitäisi ehtiä vielä töissäkin käydä. Lisäksi päätin jatkaa taas kiipeilyharrastustakin parin kolmen vuoden tauon jälkeen! Maailma näyttää olevan myös täynnä toinen toistaan kiehtovampia seminaareja ja luentoja sekä projekteja, joihin ottaa osaa, joten ajan jakaminen varsinkin näin opintojen alkuvaiheessa pistää välillä miettimään… On käyty linssiluteilemassa Vosdoc-leffakerholla Docventures-ohjelman etäyleisönä, kuuntelemassa TAYK:n Peace Day -luentoja yliopistolla ja Helsingin yliopistollakin näyttää olevan kiinnostavaa seminaariohjelmaa tulossa, muun muassa…

20140915_190905

Viime viikkojen ruokalajini ovat muuten olleet ajankohtaisesti bilbaolainen uunikala (koriksen MM:t ja Skotlannin, ja miksei siis vaikka Baskimaankin, itsenäistymispyrkimykset) ja Lähi-idän kasviskuskus. Lakritsi-suklaaneliöt himottivat myös ja tarjoankin niitä tänään vieraileville vanhemmilleni…

Sinkkuna jatkan edelleen. Lopetin nettitreffailun todettuani, että en halua aloittaa enää ensitapaamista sopimalla lasten lukumäärää tai muuten sopia parisuhteen aloittamisesta robottimaisella jäykkyydellä, vaan jotain tapahtuu, jos tapahtuu rakkauden saralla tuolla ulkona.

20140906_164332

Luulisi, että hyvännäköinen, itsestään huolta pitävä ja monitaitoinen nainen kelpaa jollekulle. Koko pariutumisen konsepti tuntuu nykyisin turhan hankalalta, kun kukaan ei oikein sovi kenenkään toisen aikatauluihin tai yksilökohtaiseen viiden vuoden suunnitelmaan, ja sitten, kun niitä yllätyksiäkin voi elämän varrella tulla, ja itselle huolellisesti valittu/kustomoitu partneri ei lopulta vastaakaan alussa annettua tuoteselostusta jne, jne…

Puuh, miten asiat ennen on hoidettu? Isoäitini kertoi, että vaari vain nuorten porukassa kuljettaessa tuli ja otti käsipuolesta kiinni. Eipä hän sitä komeaa, tummaa miestä ollut kai ennen huomannutkaan. Siitä se lähti.

20140921_141114

Olen kyllä onnellinen tässä ja nyt, pysähtyneenä turistisuuteen tässä kaupungissa. Juuri nyt tässä uudessa elämänvaiheessa tuntuu ihanalta panostaa muun muassa älyllisyyteen ja kriittisyyteen sekä nautintoon.

Viime vuodet ovat sisältäneet paljon fyysistä ja henkistä rasitusta, äksöniä ja nopeaa toimintaa, ja ne tuntuvat vaativan tasapainottavaa jaksoa: kauneutta, hymyä, kotoisuutta.

Kirjoja, tekstejä, hyvää ruokaa, materiaa, estetiikkaa, mukavia ihmisiä. En halua totella nyt ketään. Joskus tuntuu, että ryhmäliikuntatunneillakin on liikaa sääntöjä.

Haluan mukautua akateemiseen varttiin, henkilökohtaiseen polkuun, mahdollisuuteen tulla ja mennä, miten haluan, ja vapauteen luoda itseni.

Kosmopoliitti on taas löytänyt uuden kontekstin, johon sulautua, ja jonka arvot omaksua.

Vuoren juurella

Viikon ruokalaji sijoittui Japaniin, mutta ruoanlaitoksi en kehtaa edes sanoa tilannetta, jossa ostin makean teriyaki-kastikkeen valmiina lohelleni. Lisäsin itämaista aromia ja tunnelmaa levämatolla ja sushi-riisillä. Muassa oli porkkanaa ja avokadoa.

20140905_135430

Lisäksi nautiskelin juuri syksyistä sienirisottoa ensimmäisellä yliopistoviikollani.

20140907_114515

Flunssakuumeilu on tuonut omat haasteensa opiskelun alkuun, mutta koen tehneeni hyvän valinnan lähtemällä opintielle jatkamaan.

Tämä tuntuu oikealta vuorelta minun kiivettäväkseni. Edessä on kovasti töitä ja oikeiden askelmerkkien tavoittelua, mutta tiedän jo kaiken elämänkokemuksen perusteella nauttivani matkasta kohti omaa huippuani.

Siistiä. Maisematkin ovat mahtavat ja ilmasto suotuisa, vaikka näissä korkeuksissa joskus vähän huimaakin. (Olin flunssan kourissa pyörtyä esitellessäni auditorion rinteillä itseni muille fukseille.)

Vapaa-aika tullee olemaan kortilla ja minusta tuntuu myös, että olen valmis sille, jos vatsaani päättää lennellä uusia perhosia opintojen ulkopuolella. Siellä jo joku orastavasti räpistelee…

Tästä tulee kaunis vuorikiipeilyreissu. Reittisuunnitelmat on tehty ja matka näyttää loput. Kiitokset sille, joka aikoinaan vahvisti sanoillaan unelmaani ja nykyistä tavoitettani tästä matkasta. Ei se ollutkaan hullumpi ajatus.

IMG_327499567636971

Mahtavaa syksyä!